Kunnioittavaa puhetta maahanmuuttajista

Meidän siivoojat ovat saaneet usein kiitosta iloisuudestaan.

Tämän blogin sai kirjoittamaan viime aikojen puheet maahanmuuttajista. Olen pitkin vuotta seurannut, miten maahanmuuttajista puhutaan. Heidät nähdään yhteiskunnalle haitallisina – ihmisinä, jotka ovat tulleet elämään tuilla, viemään suomalaisten työpaikat ja kuormittamaan järjestelmää.

Totuus on kuitenkin toisenlainen.

Suurin osa on tullut Suomeen paremman elämän toivossa. He ovat tulleet tänne tehdäkseen töitä, elättääkseen perheensä ja rakentaakseen tulevaisuutta. Julkisuudessa annettu kuva koskee vain pientä osaa maahanmuuttajista. Ja jos ongelmia on syntynyt, on rehellistä kysyä myös, miten meidän järjestelmämme on ne mahdollistanut. Samat rakenteet ovat mahdollistaneet väärinkäytöksiä myös suomalaisille. Kyse ei ole kansallisuudesta – vaan järjestelmästä.

Olen ollut siivousalalla yli 20 vuotta ja työllistänyt sinä aikana pääosin maahanmuuttajia. Meillä on ollut ja on edelleen myös suomalaista työvoima. Olen saanut seurata läheltä maahanmuuton syitä ja seurauksia – ja opin yhä lisää.

Valtaosa tapaamistani maahanmuuttajista on tullut Suomeen töihin. Monet heistä ovat korkeasti koulutettuja. Meillä on työskennellyt poliiseja, hoiva-alan ammattilaisia, toimittajia, juristeja ja monien muiden alojen osaajia. Osa heistä ei ole kestänyt Suomessa kohtaamaansa rasismia, ja on jatkanut matkaansa toisiin maihin. On ollut ilo seurata heidän menestystään muualla – arvostetuissa ja vastuullisissa tehtävissä, johon Suomi on heidät kouluttanut verorahoilla.

Siivousala on monelle ensimmäinen askel suomalaiseen työelämään ja kulttuuriin. Se on paikka, jossa opetellaan kieli, työkulttuuri ja yhteiskunnan pelisäännöt. Ja suurin osa tekee työnsä ylpeydellä.

Jos katsotte meidän sosiaalista mediaamme, näette hymyileviä kasvoja. Ne eivät ole hymyjä kameraa varten. He ovat ihmisiä, jotka hymyilevät joka aamu lähtiessään töihin. He tekevät raskasta työtä samaan aikaan, kun opiskelevat kieltä, täydentävät koulutustaan ja huolehtivat perheestään. He hymyilevät silloinkin, kun työpäivä sisältää tehtäviä, jotka eivät varsinaisesti kuulu heille. Silloinkin, kun asiakaskohteessa kohdataan vaikeita elämäntilanteita – sairautta, yksinäisyyttä tai eroa. He eivät siivoa vain pintoja. He tuovat toivoa, järjestystä ja helpotusta ihmisten arkeen.

He tekevät työtä, jota moni meistä ei itse olisi valmis tekemään.

On surullista ja iljettävää kuulla, että nämä samat ihmiset kelpaavat tekemään työtä, jota muut eivät halua tehdä. He kelpaavat yrittäjiksi, veronmaksajiksi ja synnyttämään suomalaisia lapsia – mutta eivät kelpaa siihen, että heistä puhuttaisiin kunnioittavasti ja tasavertaisesti.

Tämä ei ole puoluepoliittinen kysymys. Tämä on ihmisarvokysymys.

Voimme keskustella maahanmuuttopolitiikasta, päätöksistä ja rakenteista. Mutta yksittäiset ihmiset – ne, jotka heräävät joka aamu töihin, maksavat veronsa ja rakentavat tulevaisuuttaan täällä – ansaitsevat tasavertaisen kohtelun.

He ansaitsevat kunnioittavan puheen.

Rakkaudella ja kunnioittavasti 💖,

Monika

Sivex Oy