Yksi kuva paljastaa, miksi niin moni aikuinen on jatkuvasti väsynyt

Katso kuvaa. Ei sitä tarvitse analysoida. Riittää, että vilkaiset päivän kulkua.

Herätys kello kuusi. Aamurutiinit. Lapset päiväkotiin. Työpäivä. Lasten haku. Harrastukset. Päivällinen. Iltatoimet. Hetki omaa aikaa. Nukkumaan.

Aika tavallinen päivä. Tai ainakin sellainen, jota moni kutsuu tavalliseksi.

Kuva kertoo karun totuuden ruuhkavuosista. Päivä on täynnä ennen ensimmäistäkään kotityötä.

Kuvaa katsoessa mieleen nousee kuitenkin yksi kysymys, jota harva pysähtyy pohtimaan:

Missä kohtaa tässä pitäisi vielä siivota? Tai oikeastaan vielä tärkeämpi kysymys:

Missä kohtaa tässä pitäisi vielä pyörittää kotia?

Siivouksesta puhutaan usein yksittäisenä tehtävänä. Imurointina. Kylpyhuoneen pesuna. Pölyjen pyyhkimisenä. Todellisuudessa siivous on vain pieni osa paljon suurempaa kokonaisuutta, jota kutsutaan arjeksi. Kodin ylläpitäminen ei ala siitä, kun imuri otetaan esiin. Se alkaa paljon aikaisemmin. Jonkun pitää huomata, että koti kaipaa siivousta. Jonkun pitää miettiä, milloin se tehdään. Jonkun pitää suunnitella viikon ruoat, seurata jääkaapin sisältöä, huolehtia kauppalistasta, pestä pyykit, järjestellä lasten pieneksi jääneet vaatteet, varata ajat, muistaa määräajat ja pitää kokonaisuus kasassa. Usein nämä asiat eivät näy kalenterissa. Ne tapahtuvat ajatuksissa, ja juuri siksi ne kuluttavat niin paljon.

Moni meistä osaa arvioida, kuinka kauan työmatka kestää tai kuinka monta tuntia työpäivään menee. Sen sijaan hyvin harva osaa arvioida, kuinka paljon aikaa kuluu siihen jatkuvaan suunnitteluun, muistamiseen ja ennakointiin, jota kodin pyörittäminen vaatii.

Silti juuri se kuormittaa monia enemmän kuin itse tekeminen.

Kalenteri on ruuhkavuosissa niin täysi, että jo pelkkä katsominen saa uupumaan.

Päivän päätteeksi ihminen saattaa istua sohvalle ja todeta, ettei ole saanut mitään erityistä aikaan. Todellisuudessa hän on saattanut ratkaista mielessään kymmeniä pieniä ongelmia, suunnitella useita päiviä eteenpäin ja kantaa vastuuta asioista, joista kukaan muu ei edes tiedä. Aivot eivät koskaan pääse täysin vapaalle, siksi moni kokee olevansa jatkuvasti väsynyt. Ei siksi, että työ olisi liian raskasta. Ei siksi, että lapset olisivat ongelma.

Vaan siksi, että jokainen päivä on täynnä pieniä vastuita, jotka kasaantuvat yhdeksi suureksi kuormaksi. Ongelma on siinä, että olemme alkaneet pitää tätä normaalina. Kalenterit ovat täynnä aamusta iltaan. Viikonloput käytetään siihen, ettei seuraava viikko romahtaisi käsiin. Vapaapäivät täyttyvät asioista, jotka jäivät arkena tekemättä. Samalla palautuminen muuttuu asiaksi, jonka pitäisi tapahtua joskus myöhemmin. Sitten kun ehtii.

Mutta milloin se myöhemmin oikein tulee?

Moni sanoo, ettei tarvitse siivousapua. Moni sanoo pärjäävänsä itse. Useimmiten se on tottakin. Ihmiset pärjäävät yllättävän pitkään, mutta pärjääminen ei pitäisi olla tavoite.

Harva tavoittelee työelämässäkään pelkkää selviytymistä. Silti kotona olemme hyväksyneet ajatuksen, että jatkuva kiire, väsymys ja ajan puute kuuluvat normaaliin aikuisuuteen. Ehkä juuri siksi niin moni huomaa vuosien jälkeen olevansa tilanteessa, jossa sekä koti että oma jaksaminen ovat päässeet rapistumaan. Ei siksi, ettei välittäisi, vaan siksi, että energia loppui ensin.

Kun ihminen on pitkään kuormittunut, myös ympäristö alkaa näyttää siltä. Tavarat kasaantuvat. Keskeneräiset asiat lisääntyvät. Koti tuntuu hallitsemattomalta. Moni kuvailee tunnetta niin, että sotku ympärillä muuttuu vähitellen sotkuksi myös mielessä. Eikä kyse ole pelkästä estetiikasta, kyse on hallinnan tunteesta.

Siksi keskustelu kodin ylläpitämisestä pitäisi aloittaa eri paikasta. Ei siitä, kuka siivoaa. Ei siitä, kuinka usein imuroidaan. Vaan siitä, kuinka paljon aikaa ja henkistä kapasiteettia arki oikeasti vaatii. Kun katsoo tätä kalenteria rehellisesti, huomaa nopeasti yhden asian.

Siinä ei ole liikaa siivousta. Siinä ei ole edes siivousta ja silti päivä näyttää täydeltä.

Ehkä todellinen ongelma ei olekaan sotkuinen koti, ehkä ongelma on se, että olemme rakentaneet arjen, jossa ihmiselle ei jää juuri lainkaan tilaa palautua. Ja ilman palautumista mikään järjestelmä ei pysy pitkään pystyssä. Ei työyhteisö. Ei perhe. Eikä ihminen.

Ota Sivexin blogi ja kanavat seurantaan, jos haluat käytännön vinkkejä arjen helpottamiseen, kodin hallintaan ja siihen, miten omasta ajasta ja jaksamisesta voi pitää parempaa huolta. Joskus suurin helpotus ei ole puhtaampi koti, vaan tunne siitä, ettei kaikkea tarvitse kantaa yksin 💖.

Rakkaudella 💖,

Sivex Oy